Kun on uusi politiikassa, haluavat ihmiset kysyä perusteluita puoluevalinnalle. Arvostan yrittelijäisyyttä ja työtelijäisyyttä, sitä että pyrkii tekemään parhaansa. Arvostan kouluttautumista ja oppimista, sitä että pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä osaaja siinä ammatissa, johon on päätynyt.
Mutta.
Olen lääkärinä nähnyt niin moneen kertaan sen, että yrittämisestä huolimatta, elämä ei ole aina hallussa. Elämältä voi tippua pohja pois yhdessä hetkessä. Olen lähtenyt monasti joulun viettoon siten, että päässä on pyörinyt keskustelu potilaan kanssa. Tutkimuksissa oli löytynyt vaivojen syyksi syöpä. Enkä unohda keskustelua äidin kanssa, jonka murrosikäisen pojan olin todennut kuolleeksi. Nuori oli ampunut itsensä. Ja kuinka keskustelua kuunteli nuori poliisi, joka vasta opetteli omaa rooliaan ja halusi kuulla, mitä sanon äidille. Kiukkuisia, terveydenhuoltoon vihaisia ja pettyneitä potilaita, jotka tulevat kipujen kanssa vastaanotolle. Joille käyntien sarjan aikana valkenee, että näiden kipujen kanssa on opittava elämään. Niin monia tarinoita, joissa elämä ei palaa koskaan ennalleen.
Elämässä ei ole mitään takuuta reiluudesta. Takeita siitä, että jos yrität kaikkesi, lopussa kiitos seisoo ja kaikki on hyvin.
Olen saanut käytännössä ilmaisen koulutuksen. Kela takasi opintolainan. Voin rauhassa kökkiä puutarhassa ja vaikka käsiin tulisi naarmuja, en saa jäykkäkouristusta, koska minut on rokotettu sitä vastaan. Olen voinut synnyttää lapseni turvallisesti sairaalassa ja kulut ovat olleet muutamia kymppejä. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta ei se ole pelkästään minun oman työteliäisyyteni ansiota. Olen elänyt hyvinvointivaltiossa, jossa on mahdollista menestyä, vaikka vanhemmat eivät olisi superrikkaita. Olen tosi kiitollinen kaikista niistä mahdollisuuksista, jotka verovaroin kustannettu systeemi on minulle antanut. Pärjääminen ei ole sitä, miten huiput pärjäävät. Pärjääminen on sitä, miten me porukkana pärjäämme. Mitä kuuluu hänelle, jolla elämän eväät eivät olleet hyvät tai elämältä vaan putosi pohja. Miten pystymme pitämään kaikki kelkassa edes jollain tavoin mukana.
Minulle hyvinvointivaltio on keskeinen asia ja arvo vaalittavaksi. Meillä kaikilla on parempi olla, kun heikossa asemassa olevat pidetään kelkassa mukana. Hyvinvointialueden alirahoitus murentaa tällä hetkellä hyvinvointivaltion perustaa eli ammattilaisten mahdollisuuksia huolehtia heikommassa asemassa olevista. Siksi olen punainen.
– Sofia Maleike-Ruohola
